eukko

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

eukko (1-A)

  1. vanha nainen, akka, ämmä
  2. (puhekieltä) vaimo

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈeu̯kːo/
  • tavutus: euk‧ko

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi eukko eukot
genetiivi eukon eukkojen
partitiivi eukkoa eukkoja
akkusatiivi eukko;
eukon
eukot
sisäpaikallissijat
inessiivi eukossa eukoissa
elatiivi eukosta eukoista
illatiivi eukkoon eukkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi eukolla eukoilla
ablatiivi eukolta eukoilta
allatiivi eukolle eukoille
muut sijamuodot
essiivi eukkona eukkoina
translatiivi eukoksi eukoiksi
abessiivi eukotta eukoitta
instruktiivi eukoin
komitatiivi eukkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo euko-
vahva vartalo eukko-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

ennustajaeukko

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • eukko Kielitoimiston sanakirjassa