avioliitto

Suomi

Substantiivi

avioliitto (1)

1. kirkon tai valtion virallistama parisuhde, yhteiskunnan hyväksymä miehen ja naisen yhteiselämän muoto, jossa vallitsevat lait ja normit tuottavat oikeuksia ja velvollisuuksia aviopuolisoille, joidenkin kirkkokuntien sakramentti

   Kihlaus on kahden henkilön välinen sopimus aikomuksesta solmia avioliitto.

   Suomessa vallitsevassa kulttuurissa hyväksytään avioliittomuotona vain monogamia.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	avioliitto	avioliitot
genetiivi	avioliiton	avioliittojen (avioliittoin)
partitiivi	avioliittoa	avioliittoja
akkusatiivi	avioliitto; avioliiton	avioliitot
Sisäpaikallissijat
inessiivi	avioliitossa	avioliitoissa
elatiivi	avioliitosta	avioliitoista
illatiivi	avioliittoon	avioliittoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	avioliitolla	avioliitoilla
ablatiivi	avioliitolta	avioliitoilta
allatiivi	avioliitolle	avioliitoille
Muut
essiivi	avioliittona	avioliittoina
translatiivi	avioliitoksi	avioliitoiksi
abessiivi	avioliitotta	avioliitoitta
instruktiivi	–	avioliitoin
komitatiivi	–	avioliittoine- + omistusliite

Käännökset

bosnia: brak m. englanti: marriage espanja: matrimonio m. hollanti: huwelijk n. kroatia: brak m. puola: małżeństwo n. ranska: mariage m. ruotsi: äktenskap

saksa: Ehe f. serbia: brak, брак m. tšekki: manželství n. venäjä: брак m. viro: abielu

Liittyvät sanat

• avoliitto
• aviomies, aviopari, aviovaimo
• avioituminen, avioliittolupaus, kihlaus
• mennä naimisiin, solmia avioliitto
• erota (avioliitosta)
• naimisissa