aine
Wikisanakirja
 |
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomi
[muokkaa] Substantiivi
aine (48)
- hiukkasista muodostuva maailmankaikkeuden rakennusaine, jonka ominaisuuksia ovat massa ja tilavuus
- aines konkreettinen (raaka-)aine, tarvike tai kuvainnollinen, materia ei-henkinen arvo tai -todellisuus, esineelli|nen (-set) arvo(-t), materiaali
- aines (konkr.): Sitruuna on kastikkeen kirpeä aines ('ainesosa'). Metallipora on valmistettu kovasta aineksesta.
- aines (kuv.): Hänessä on ainesta painijaksi. Olen lujaa ainesta. Esitys koostui eri aineksista. Koulussa on myös heikkoa ainesta ('heikkoja oppilaita').
- äidinkielen tai opiskeltavan vieraan kielen kehittymistä edistävä ja testaava kirjallinen tehtävä
- Aine on ainekirjoituksen tuotos.
- Ylioppilaskirjoitusten aine on joillekin kova haaste.
[muokkaa] Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | aine | aineet |
| genetiivi | aineen | aineiden aineitten |
| partitiivi | ainetta | aineita |
| akkusatiivi | aine; aineen | aineet |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aineessa | aineissa |
| elatiivi | aineesta | aineista |
| illatiivi | aineeseen | aineisiin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aineella | aineilla |
| ablatiivi | aineelta | aineilta |
| allatiivi | aineelle | aineille |
| Muut | ||
| essiivi | aineena | aineina |
| translatiivi | aineeksi | aineiksi |
| abessiivi | aineetta | aineitta |
| instruktiivi | – | ainein |
| komitatiivi | – | aineine- + omistusliite |
[muokkaa] Käännökset
1. maailmankaikkeuden rakennusaine
2. koulukirjoitus
|
[muokkaa] Liittyvät sanat
[muokkaa] Ranska
[muokkaa] Substantiivi
aine f. (monikko aines)
