yltyminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
yltyminen (38)
- teonnimi verbistä yltyä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | yltyminen | yltymiset |
| genetiivi | yltymisen | yltymisten yltymisien |
| partitiivi | yltymistä | yltymisiä |
| akkusatiivi | yltyminen; yltymisen |
yltymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | yltymisessä | yltymisissä |
| elatiivi | yltymisestä | yltymisistä |
| illatiivi | yltymiseen | yltymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | yltymisellä | yltymisillä |
| ablatiivi | yltymiseltä | yltymisiltä |
| allatiivi | yltymiselle | yltymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | yltymisenä (yltymisnä) |
yltymisinä |
| translatiivi | yltymiseksi | yltymisiksi |
| abessiivi | yltymisettä | yltymisittä |
| instruktiivi | – | yltymisin |
| komitatiivi | – | yltymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | yltymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
yltymis- | |