yllättyneisyys
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
yllättyneisyys (40)
- se, että on yllättynyt
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | yllättyneisyys | yllättyneisyydet |
| genetiivi | yllättyneisyyden | yllättyneisyyksien |
| partitiivi | yllättyneisyyttä | yllättyneisyyksiä |
| akkusatiivi | yllättyneisyys; yllättyneisyyden |
yllättyneisyydet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | yllättyneisyydessä | yllättyneisyyksissä |
| elatiivi | yllättyneisyydestä | yllättyneisyyksistä |
| illatiivi | yllättyneisyyteen | yllättyneisyyksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | yllättyneisyydellä | yllättyneisyyksillä |
| ablatiivi | yllättyneisyydeltä | yllättyneisyyksiltä |
| allatiivi | yllättyneisyydelle | yllättyneisyyksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | yllättyneisyytenä | yllättyneisyyksinä |
| translatiivi | yllättyneisyydeksi | yllättyneisyyksiksi |
| abessiivi | yllättyneisyydettä | yllättyneisyyksittä |
| instruktiivi | – | yllättyneisyyksin |
| komitatiivi | – | yllättyneisyyksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | yllättyneisyyde- | |
| vahva vartalo | yllättyneisyyte- | |
| konsonantti- vartalo |
yllättyneisyyt- | |