yllättyminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
yllättyminen (38)
- teonnimi verbistä yllättyä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | yllättyminen | yllättymiset |
| genetiivi | yllättymisen | yllättymisten yllättymisien |
| partitiivi | yllättymistä | yllättymisiä |
| akkusatiivi | yllättyminen; yllättymisen |
yllättymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | yllättymisessä | yllättymisissä |
| elatiivi | yllättymisestä | yllättymisistä |
| illatiivi | yllättymiseen | yllättymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | yllättymisellä | yllättymisillä |
| ablatiivi | yllättymiseltä | yllättymisiltä |
| allatiivi | yllättymiselle | yllättymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | yllättymisenä (yllättymisnä) |
yllättymisinä |
| translatiivi | yllättymiseksi | yllättymisiksi |
| abessiivi | yllättymisettä | yllättymisittä |
| instruktiivi | – | yllättymisin |
| komitatiivi | – | yllättymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | yllättymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
yllättymis- | |