ylin
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]ylin (36) (superlatiivinen, ei positiivimuotoa; komparatiivi ylempi)
- (sijainnista) korkeimmalla oleva, ylimmäinen (vastakohta alin)
- ylin kerros
- Määritelmä puuttuu.
- Ennen pitkää heistä tuli ylimmät ystävykset.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈylin/
- tavutus: y‧lin
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ylin | ylimmät |
| genetiivi | ylimmän | ylimpien ylinten (ylimpäin) |
| partitiivi | ylintä | ylimpiä |
| akkusatiivi | ylin; ylimmän | ylimmät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ylimmässä | ylimmissä |
| elatiivi | ylimmästä | ylimmistä |
| illatiivi | ylimpään | ylimpiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ylimmällä | ylimmillä |
| ablatiivi | ylimmältä | ylimmiltä |
| allatiivi | ylimmälle | ylimmille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ylimpänä (ylinnä) | ylimpinä |
| translatiivi | ylimmäksi | ylimmiksi |
| abessiivi | ylimmättä | ylimmittä |
| instruktiivi | – | ylimmin |
| komitatiivi | – | ylimpine |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- ylin Kielitoimiston sanakirjassa