ylettäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ylettäminen (38)
- teonnimi verbistä ylettää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ylettäminen | ylettämiset |
| genetiivi | ylettämisen | ylettämisten ylettämisien |
| partitiivi | ylettämistä | ylettämisiä |
| akkusatiivi | ylettäminen; ylettämisen |
ylettämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ylettämisessä | ylettämisissä |
| elatiivi | ylettämisestä | ylettämisistä |
| illatiivi | ylettämiseen | ylettämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ylettämisellä | ylettämisillä |
| ablatiivi | ylettämiseltä | ylettämisiltä |
| allatiivi | ylettämiselle | ylettämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ylettämisenä (ylettämisnä) |
ylettämisinä |
| translatiivi | ylettämiseksi | ylettämisiksi |
| abessiivi | ylettämisettä | ylettämisittä |
| instruktiivi | – | ylettämisin |
| komitatiivi | – | ylettämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ylettämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ylettämis- | |