ylentäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ylentäminen (38)
- teonnimi verbistä ylentää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ylentäminen | ylentämiset |
| genetiivi | ylentämisen | ylentämisten ylentämisien |
| partitiivi | ylentämistä | ylentämisiä |
| akkusatiivi | ylentäminen; ylentämisen |
ylentämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ylentämisessä | ylentämisissä |
| elatiivi | ylentämisestä | ylentämisistä |
| illatiivi | ylentämiseen | ylentämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ylentämisellä | ylentämisillä |
| ablatiivi | ylentämiseltä | ylentämisiltä |
| allatiivi | ylentämiselle | ylentämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ylentämisenä (ylentämisnä) |
ylentämisinä |
| translatiivi | ylentämiseksi | ylentämisiksi |
| abessiivi | ylentämisettä | ylentämisittä |
| instruktiivi | – | ylentämisin |
| komitatiivi | – | ylentämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ylentämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ylentämis- | |