yleistyminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
yleistyminen (38)
- teonnimi verbistä yleistyä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | yleistyminen | yleistymiset |
| genetiivi | yleistymisen | yleistymisten yleistymisien |
| partitiivi | yleistymistä | yleistymisiä |
| akkusatiivi | yleistyminen; yleistymisen |
yleistymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | yleistymisessä | yleistymisissä |
| elatiivi | yleistymisestä | yleistymisistä |
| illatiivi | yleistymiseen | yleistymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | yleistymisellä | yleistymisillä |
| ablatiivi | yleistymiseltä | yleistymisiltä |
| allatiivi | yleistymiselle | yleistymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | yleistymisenä (yleistymisnä) |
yleistymisinä |
| translatiivi | yleistymiseksi | yleistymisiksi |
| abessiivi | yleistymisettä | yleistymisittä |
| instruktiivi | – | yleistymisin |
| komitatiivi | – | yleistymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | yleistymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
yleistymis- | |