yksivaimoisuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
yksivaimoisuus (40)
- se, että on yksivaimoinen
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | yksivaimoisuus | yksivaimoisuudet |
| genetiivi | yksivaimoisuuden | yksivaimoisuuksien |
| partitiivi | yksivaimoisuutta | yksivaimoisuuksia |
| akkusatiivi | yksivaimoisuus; yksivaimoisuuden |
yksivaimoisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | yksivaimoisuudessa | yksivaimoisuuksissa |
| elatiivi | yksivaimoisuudesta | yksivaimoisuuksista |
| illatiivi | yksivaimoisuuteen | yksivaimoisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | yksivaimoisuudella | yksivaimoisuuksilla |
| ablatiivi | yksivaimoisuudelta | yksivaimoisuuksilta |
| allatiivi | yksivaimoisuudelle | yksivaimoisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | yksivaimoisuutena | yksivaimoisuuksina |
| translatiivi | yksivaimoisuudeksi | yksivaimoisuuksiksi |
| abessiivi | yksivaimoisuudetta | yksivaimoisuuksitta |
| instruktiivi | – | yksivaimoisuuksin |
| komitatiivi | – | yksivaimoisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | yksivaimoisuude- | |
| vahva vartalo | yksivaimoisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
yksivaimoisuut- | |
Etymologia[muokkaa]
sanan yksivaimoinen vartalosta yksivaimois- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on yksivaimoinen
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- yksivaimoisuus Kielitoimiston sanakirjassa