yksilöivä
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]yksilöivä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä yksilöidä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | yksilöivä | yksilöivät |
| genetiivi | yksilöivän | yksilöivien (yksilöiväin) |
| partitiivi | yksilöivää | yksilöiviä |
| akkusatiivi | yksilöivä; yksilöivän |
yksilöivät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | yksilöivässä | yksilöivissä |
| elatiivi | yksilöivästä | yksilöivistä |
| illatiivi | yksilöivään | yksilöiviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | yksilöivällä | yksilöivillä |
| ablatiivi | yksilöivältä | yksilöiviltä |
| allatiivi | yksilöivälle | yksilöiville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | yksilöivänä | yksilöivinä |
| translatiivi | yksilöiväksi | yksilöiviksi |
| abessiivi | yksilöivättä | yksilöivittä |
| instruktiivi | – | yksilöivin |
| komitatiivi | – | yksilöivine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | yksilöivä- | |
| vahva vartalo | yksilöivä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |