yksikielisyys
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
yksikielisyys (40)
- se, että on yksikielinen
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | yksikielisyys | yksikielisyydet |
| genetiivi | yksikielisyyden | yksikielisyyksien |
| partitiivi | yksikielisyyttä | yksikielisyyksiä |
| akkusatiivi | yksikielisyys; yksikielisyyden |
yksikielisyydet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | yksikielisyydessä | yksikielisyyksissä |
| elatiivi | yksikielisyydestä | yksikielisyyksistä |
| illatiivi | yksikielisyyteen | yksikielisyyksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | yksikielisyydellä | yksikielisyyksillä |
| ablatiivi | yksikielisyydeltä | yksikielisyyksiltä |
| allatiivi | yksikielisyydelle | yksikielisyyksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | yksikielisyytenä | yksikielisyyksinä |
| translatiivi | yksikielisyydeksi | yksikielisyyksiksi |
| abessiivi | yksikielisyydettä | yksikielisyyksittä |
| instruktiivi | – | yksikielisyyksin |
| komitatiivi | – | yksikielisyyksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | yksikielisyyde- | |
| vahva vartalo | yksikielisyyte- | |
| konsonantti- vartalo |
yksikielisyyt- | |
Etymologia[muokkaa]
sanan yksikielinen vartalosta yksikielis- ja suffiksista -yys
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on yksikielinen
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- yksikielisyys Kielitoimiston sanakirjassa
- yksikielisyys Tieteen termipankissa