yhdentävä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
yhdentävä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä yhdentää
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | yhdentävä | yhdentävät |
| genetiivi | yhdentävän | yhdentävien (yhdentäväin) |
| partitiivi | yhdentävää | yhdentäviä |
| akkusatiivi | yhdentävä; yhdentävän | yhdentävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | yhdentävässä | yhdentävissä |
| elatiivi | yhdentävästä | yhdentävistä |
| illatiivi | yhdentävään | yhdentäviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | yhdentävällä | yhdentävillä |
| ablatiivi | yhdentävältä | yhdentäviltä |
| allatiivi | yhdentävälle | yhdentäville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | yhdentävänä | yhdentävinä |
| translatiivi | yhdentäväksi | yhdentäviksi |
| abessiivi | yhdentävättä | yhdentävittä |
| instruktiivi | – | yhdentävin |
| komitatiivi | – | yhdentävine |