vuorotteleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
vuorotteleminen (38)
- teonnimi verbistä vuorotella
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vuorotteleminen | vuorottelemiset |
| genetiivi | vuorottelemisen | vuorottelemisten vuorottelemisien |
| partitiivi | vuorottelemista | vuorottelemisia |
| akkusatiivi | vuorotteleminen; vuorottelemisen |
vuorottelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vuorottelemisessa | vuorottelemisissa |
| elatiivi | vuorottelemisesta | vuorottelemisista |
| illatiivi | vuorottelemiseen | vuorottelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vuorottelemisella | vuorottelemisilla |
| ablatiivi | vuorottelemiselta | vuorottelemisilta |
| allatiivi | vuorottelemiselle | vuorottelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vuorottelemisena (vuorottelemisna) |
vuorottelemisina |
| translatiivi | vuorottelemiseksi | vuorottelemisiksi |
| abessiivi | vuorottelemisetta | vuorottelemisitta |
| instruktiivi | – | vuorottelemisin |
| komitatiivi | – | vuorottelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vuorottelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vuorottelemis- | |