vittuuntuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
vittuuntuminen (38)
- teonnimi verbistä vittuuntua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vittuuntuminen | vittuuntumiset |
| genetiivi | vittuuntumisen | vittuuntumisten vittuuntumisien |
| partitiivi | vittuuntumista | vittuuntumisia |
| akkusatiivi | vittuuntuminen; vittuuntumisen |
vittuuntumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vittuuntumisessa | vittuuntumisissa |
| elatiivi | vittuuntumisesta | vittuuntumisista |
| illatiivi | vittuuntumiseen | vittuuntumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vittuuntumisella | vittuuntumisilla |
| ablatiivi | vittuuntumiselta | vittuuntumisilta |
| allatiivi | vittuuntumiselle | vittuuntumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vittuuntumisena (vittuuntumisna) |
vittuuntumisina |
| translatiivi | vittuuntumiseksi | vittuuntumisiksi |
| abessiivi | vittuuntumisetta | vittuuntumisitta |
| instruktiivi | – | vittuuntumisin |
| komitatiivi | – | vittuuntumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vittuuntumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vittuuntumis- | |