virvoitteleminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]virvoitteleminen (38)
- teonnimi verbistä virvoitella
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | virvoitteleminen | virvoittelemiset |
| genetiivi | virvoittelemisen | virvoittelemisten virvoittelemisien |
| partitiivi | virvoittelemista | virvoittelemisia |
| akkusatiivi | virvoitteleminen; virvoittelemisen |
virvoittelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | virvoittelemisessa | virvoittelemisissa |
| elatiivi | virvoittelemisesta | virvoittelemisista |
| illatiivi | virvoittelemiseen | virvoittelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | virvoittelemisella | virvoittelemisilla |
| ablatiivi | virvoittelemiselta | virvoittelemisilta |
| allatiivi | virvoittelemiselle | virvoittelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | virvoittelemisena (virvoittelemisna) |
virvoittelemisina |
| translatiivi | virvoittelemiseksi | virvoittelemisiksi |
| abessiivi | virvoittelemisetta | virvoittelemisitta |
| instruktiivi | – | virvoittelemisin |
| komitatiivi | – | virvoittelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | virvoittelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
virvoittelemis- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi virvoitella + johdin -minen