virkkaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
virkkaaminen (38)
- teonnimi verbistä virkata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | virkkaaminen | virkkaamiset |
| genetiivi | virkkaamisen | virkkaamisten virkkaamisien |
| partitiivi | virkkaamista | virkkaamisia |
| akkusatiivi | virkkaaminen; virkkaamisen |
virkkaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | virkkaamisessa | virkkaamisissa |
| elatiivi | virkkaamisesta | virkkaamisista |
| illatiivi | virkkaamiseen | virkkaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | virkkaamisella | virkkaamisilla |
| ablatiivi | virkkaamiselta | virkkaamisilta |
| allatiivi | virkkaamiselle | virkkaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | virkkaamisena (virkkaamisna) |
virkkaamisina |
| translatiivi | virkkaamiseksi | virkkaamisiksi |
| abessiivi | virkkaamisetta | virkkaamisitta |
| instruktiivi | – | virkkaamisin |
| komitatiivi | – | virkkaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | virkkaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
virkkaamis- | |