virittelevä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
virittelevä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä viritellä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | virittelevä | virittelevät |
| genetiivi | virittelevän | virittelevien (viritteleväin) |
| partitiivi | virittelevää | viritteleviä |
| akkusatiivi | virittelevä; virittelevän | virittelevät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | virittelevässä | virittelevissä |
| elatiivi | virittelevästä | virittelevistä |
| illatiivi | virittelevään | viritteleviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | virittelevällä | virittelevillä |
| ablatiivi | virittelevältä | viritteleviltä |
| allatiivi | virittelevälle | viritteleville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | virittelevänä | virittelevinä |
| translatiivi | viritteleväksi | viritteleviksi |
| abessiivi | virittelevättä | virittelevittä |
| instruktiivi | – | virittelevin |
| komitatiivi | – | virittelevine |