vinksottaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
vinksottaminen (38)
- teonnimi verbistä vinksottaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vinksottaminen | vinksottamiset |
| genetiivi | vinksottamisen | vinksottamisten vinksottamisien |
| partitiivi | vinksottamista | vinksottamisia |
| akkusatiivi | vinksottaminen; vinksottamisen |
vinksottamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vinksottamisessa | vinksottamisissa |
| elatiivi | vinksottamisesta | vinksottamisista |
| illatiivi | vinksottamiseen | vinksottamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vinksottamisella | vinksottamisilla |
| ablatiivi | vinksottamiselta | vinksottamisilta |
| allatiivi | vinksottamiselle | vinksottamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vinksottamisena (vinksottamisna) |
vinksottamisina |
| translatiivi | vinksottamiseksi | vinksottamisiksi |
| abessiivi | vinksottamisetta | vinksottamisitta |
| instruktiivi | – | vinksottamisin |
| komitatiivi | – | vinksottamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vinksottamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vinksottamis- | |