villitsijä

Suomi

Substantiivi

villitsijä (12)

henkilö, joka villitsee

Ääntäminen

IPA: /ˈʋilːit̪ˌsijæ/
tavutus: vil‧lit‧si‧jä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	villitsijä	villitsijät
genetiivi	villitsijän	villitsijöiden villitsijöitten (villitsijäin)
partitiivi	villitsijää	villitsijöitä
akkusatiivi	villitsijä; villitsijän	villitsijät
sisäpaikallissijat
inessiivi	villitsijässä	villitsijöissä
elatiivi	villitsijästä	villitsijöistä
illatiivi	villitsijään	villitsijöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	villitsijällä	villitsijöillä
ablatiivi	villitsijältä	villitsijöiltä
allatiivi	villitsijälle	villitsijöille
muut sijamuodot
essiivi	villitsijänä	villitsijöinä
translatiivi	villitsijäksi	villitsijöiksi
abessiivi	villitsijättä	villitsijöittä
instruktiivi	–	villitsijöin
komitatiivi	–	villitsijöine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	villitsijä-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi villitä (vokaalivartalo villitse- → j:n edellä villitsi-) + johdin -jä

Käännökset

1. henkilö, joka villitsee

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

villitsijä Kielitoimiston sanakirjassa