vilkuilu

Suomi

Substantiivi

vilkuilu (2)

vilkuileminen

Ääntäminen

IPA: /ˈʋilkui̯lu/
tavutus: vil‧kui‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vilkuilu	vilkuilut
genetiivi	vilkuilun	vilkuilujen vilkuiluiden vilkuiluitten
partitiivi	vilkuilua	vilkuiluita vilkuiluja
akkusatiivi	vilkuilu; vilkuilun	vilkuilut
sisäpaikallissijat
inessiivi	vilkuilussa	vilkuiluissa
elatiivi	vilkuilusta	vilkuiluista
illatiivi	vilkuiluun	vilkuiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vilkuilulla	vilkuiluilla
ablatiivi	vilkuilulta	vilkuiluilta
allatiivi	vilkuilulle	vilkuiluille
muut sijamuodot
essiivi	vilkuiluna	vilkuiluina
translatiivi	vilkuiluksi	vilkuiluiksi
abessiivi	vilkuilutta	vilkuiluitta
instruktiivi	–	vilkuiluin
komitatiivi	–	vilkuiluine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	vilkuilu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi vilkuilla (vokaalivartalo vilkuile- ) + johdin -u

Käännökset

1. vilkuileminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

vilkuilu Kielitoimiston sanakirjassa