vilauttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
vilauttaminen (38)
- teonnimi verbistä vilauttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vilauttaminen | vilauttamiset |
| genetiivi | vilauttamisen | vilauttamisten vilauttamisien |
| partitiivi | vilauttamista | vilauttamisia |
| akkusatiivi | vilauttaminen; vilauttamisen |
vilauttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vilauttamisessa | vilauttamisissa |
| elatiivi | vilauttamisesta | vilauttamisista |
| illatiivi | vilauttamiseen | vilauttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vilauttamisella | vilauttamisilla |
| ablatiivi | vilauttamiselta | vilauttamisilta |
| allatiivi | vilauttamiselle | vilauttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vilauttamisena (vilauttamisna) |
vilauttamisina |
| translatiivi | vilauttamiseksi | vilauttamisiksi |
| abessiivi | vilauttamisetta | vilauttamisitta |
| instruktiivi | – | vilauttamisin |
| komitatiivi | – | vilauttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vilauttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vilauttamis- | |