vilahtaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
vilahtaminen (38)
- teonnimi verbistä vilahtaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vilahtaminen | vilahtamiset |
| genetiivi | vilahtamisen | vilahtamisten vilahtamisien |
| partitiivi | vilahtamista | vilahtamisia |
| akkusatiivi | vilahtaminen; vilahtamisen |
vilahtamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vilahtamisessa | vilahtamisissa |
| elatiivi | vilahtamisesta | vilahtamisista |
| illatiivi | vilahtamiseen | vilahtamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vilahtamisella | vilahtamisilla |
| ablatiivi | vilahtamiselta | vilahtamisilta |
| allatiivi | vilahtamiselle | vilahtamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vilahtamisena (vilahtamisna) |
vilahtamisina |
| translatiivi | vilahtamiseksi | vilahtamisiksi |
| abessiivi | vilahtamisetta | vilahtamisitta |
| instruktiivi | – | vilahtamisin |
| komitatiivi | – | vilahtamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vilahtamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vilahtamis- | |