viisasteleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
viisasteleminen (38)
- teonnimi verbistä viisastella
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | viisasteleminen | viisastelemiset |
| genetiivi | viisastelemisen | viisastelemisten viisastelemisien |
| partitiivi | viisastelemista | viisastelemisia |
| akkusatiivi | viisasteleminen; viisastelemisen |
viisastelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | viisastelemisessa | viisastelemisissa |
| elatiivi | viisastelemisesta | viisastelemisista |
| illatiivi | viisastelemiseen | viisastelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | viisastelemisella | viisastelemisilla |
| ablatiivi | viisastelemiselta | viisastelemisilta |
| allatiivi | viisastelemiselle | viisastelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | viisastelemisena (viisastelemisna) |
viisastelemisina |
| translatiivi | viisastelemiseksi | viisastelemisiksi |
| abessiivi | viisastelemisetta | viisastelemisitta |
| instruktiivi | – | viisastelemisin |
| komitatiivi | – | viisastelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | viisastelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
viisastelemis- | |