viikkaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
viikkaaminen (38)
- teonnimi verbistä viikata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | viikkaaminen | viikkaamiset |
| genetiivi | viikkaamisen | viikkaamisten viikkaamisien |
| partitiivi | viikkaamista | viikkaamisia |
| akkusatiivi | viikkaaminen; viikkaamisen |
viikkaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | viikkaamisessa | viikkaamisissa |
| elatiivi | viikkaamisesta | viikkaamisista |
| illatiivi | viikkaamiseen | viikkaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | viikkaamisella | viikkaamisilla |
| ablatiivi | viikkaamiselta | viikkaamisilta |
| allatiivi | viikkaamiselle | viikkaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | viikkaamisena (viikkaamisna) |
viikkaamisina |
| translatiivi | viikkaamiseksi | viikkaamisiksi |
| abessiivi | viikkaamisetta | viikkaamisitta |
| instruktiivi | – | viikkaamisin |
| komitatiivi | – | viikkaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | viikkaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
viikkaamis- | |