viikari
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
viikari (6)
- yleensä vain yhdyssanoissa poikaviikari, pojanviikari
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋiːkɑri/
- tavutus: vii‧ka‧ri
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | viikari | viikarit |
| genetiivi | viikarin | viikarien viikareiden viikareitten |
| partitiivi | viikaria | viikareita viikareja |
| akkusatiivi | viikari; viikarin |
viikarit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | viikarissa | viikareissa |
| elatiivi | viikarista | viikareista |
| illatiivi | viikariin | viikareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | viikarilla | viikareilla |
| ablatiivi | viikarilta | viikareilta |
| allatiivi | viikarille | viikareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | viikarina | viikareina |
| translatiivi | viikariksi | viikareiksi |
| abessiivi | viikaritta | viikareitta |
| instruktiivi | – | viikarein |
| komitatiivi | – | viikareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | viikari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |