viihdyke

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

viihdyke (48-A)

  1. ajanviete

Etymologia[muokkaa]

-ke-johdos viihtyä/viihdyttää-verbivartalosta. Abraham Poppiuksen käyttöön ottama uudissana[1] 1800-luvun alusta[2].

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi viihdyke viihdykkeet
genetiivi viihdykkeen viihdykkeiden
viihdykkeitten
partitiivi viihdykettä viihdykkeitä
akkusatiivi viihdyke;
viihdykkeen
viihdykkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi viihdykkeessä viihdykkeissä
elatiivi viihdykkeestä viihdykkeistä
illatiivi viihdykkeeseen viihdykkeisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi viihdykkeellä viihdykkeillä
ablatiivi viihdykkeeltä viihdykkeiltä
allatiivi viihdykkeelle viihdykkeille
muut sijamuodot
essiivi viihdykkeenä viihdykkeinä
translatiivi viihdykkeeksi viihdykkeiksi
abessiivi viihdykkeettä viihdykkeittä
instruktiivi viihdykkein
komitatiivi viihdykkeine-
+ omistusliite

Viitteet[muokkaa]

  1. Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.
  2. Raija Lehtinen: Hyödykkeet ja haitakkeet. Muotokuvaa ‑ke-johtimisista sanoista. Kielikello, 1991, nro 1. Artikkelin verkkoversio.