vihvilä
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]vihvilä (12)
- mikä tahansa vihviläkasvien heimoon kuuluvan vihviläin suvun (Juncus) lajeista tai sellaisen yksilö
- Vihvilät ovat mätästäviä tai pitkäjuurakkoisia, niiden lehtitupet ovat avoimia ja kalvolaitaisia.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋihʋilæ/
- tavutus: vih‧vi‧lä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vihvilä | vihvilät |
| genetiivi | vihvilän | vihvilöiden vihvilöitten (vihviläin) |
| partitiivi | vihvilää | vihvilöitä |
| akkusatiivi | vihvilä; vihvilän |
vihvilät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vihvilässä | vihvilöissä |
| elatiivi | vihvilästä | vihvilöistä |
| illatiivi | vihvilään | vihvilöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vihvilällä | vihvilöillä |
| ablatiivi | vihvilältä | vihvilöiltä |
| allatiivi | vihvilälle | vihvilöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vihvilänä | vihvilöinä |
| translatiivi | vihviläksi | vihvilöiksi |
| abessiivi | vihvilättä | vihvilöittä |
| instruktiivi | – | vihvilöin |
| komitatiivi | – | vihvilöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vihvilä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]balttilainen laina[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Alakäsitteet
[muokkaa]- harjasvihvilä, jouhivihvilä, kaksikkovihvilä, kerrosvihvilä, keräpäävihvilä, kolmikkovihvilä, konnanvihvilä, merivihvilä, miekkavihvilä, mykerövihvilä, nurmivihvilä, nölliäisenvihvilä, rantavihvilä, rentovihvilä, rimpivihvilä, ruijanvihvilä, röyhyvihvilä, sammakonvihvilä, sinivihvilä, solmuvihvilä, suolavihvilä, tannervihvilä, tunturivihvilä, väylävihvilä
Synonyymit
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 353. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.