viheriöiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
viheriöiminen (38)
- teonnimi verbistä viheriöidä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | viheriöiminen | viheriöimiset |
| genetiivi | viheriöimisen | viheriöimisten viheriöimisien |
| partitiivi | viheriöimistä | viheriöimisiä |
| akkusatiivi | viheriöiminen; viheriöimisen |
viheriöimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | viheriöimisessä | viheriöimisissä |
| elatiivi | viheriöimisestä | viheriöimisistä |
| illatiivi | viheriöimiseen | viheriöimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | viheriöimisellä | viheriöimisillä |
| ablatiivi | viheriöimiseltä | viheriöimisiltä |
| allatiivi | viheriöimiselle | viheriöimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | viheriöimisenä (viheriöimisnä) |
viheriöimisinä |
| translatiivi | viheriöimiseksi | viheriöimisiksi |
| abessiivi | viheriöimisettä | viheriöimisittä |
| instruktiivi | – | viheriöimisin |
| komitatiivi | – | viheriöimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | viheriöimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
viheriöimis- | |