vieroksunta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vieroksunta (9-J)

  1. vieroksuminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋie̯rokˌsunt̪ɑ/
  • tavutus: vie‧rok‧sun‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vieroksunta vieroksunnat
genetiivi vieroksunnan vieroksuntojen
(vieroksuntain)
partitiivi vieroksuntaa vieroksuntoja
akkusatiivi vieroksunta;
vieroksunnan
vieroksunnat
sisäpaikallissijat
inessiivi vieroksunnassa vieroksunnoissa
elatiivi vieroksunnasta vieroksunnoista
illatiivi vieroksuntaan vieroksuntoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vieroksunnalla vieroksunnoilla
ablatiivi vieroksunnalta vieroksunnoilta
allatiivi vieroksunnalle vieroksunnoille
muut sijamuodot
essiivi vieroksuntana vieroksuntoina
translatiivi vieroksunnaksi vieroksunnoiksi
abessiivi vieroksunnatta vieroksunnoitta
instruktiivi vieroksunnoin
komitatiivi vieroksuntoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vieroksunna-
vahva vartalo vieroksunta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]