vierähtäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
vierähtäminen (38)
- teonnimi verbistä vierähtää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vierähtäminen | vierähtämiset |
| genetiivi | vierähtämisen | vierähtämisten vierähtämisien |
| partitiivi | vierähtämistä | vierähtämisiä |
| akkusatiivi | vierähtäminen; vierähtämisen |
vierähtämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vierähtämisessä | vierähtämisissä |
| elatiivi | vierähtämisestä | vierähtämisistä |
| illatiivi | vierähtämiseen | vierähtämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vierähtämisellä | vierähtämisillä |
| ablatiivi | vierähtämiseltä | vierähtämisiltä |
| allatiivi | vierähtämiselle | vierähtämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vierähtämisenä (vierähtämisnä) |
vierähtämisinä |
| translatiivi | vierähtämiseksi | vierähtämisiksi |
| abessiivi | vierähtämisettä | vierähtämisittä |
| instruktiivi | – | vierähtämisin |
| komitatiivi | – | vierähtämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vierähtämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vierähtämis- | |