verryttäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
verryttäminen (38)
- teonnimi verbistä verryttää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | verryttäminen | verryttämiset |
| genetiivi | verryttämisen | verryttämisten verryttämisien |
| partitiivi | verryttämistä | verryttämisiä |
| akkusatiivi | verryttäminen; verryttämisen |
verryttämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | verryttämisessä | verryttämisissä |
| elatiivi | verryttämisestä | verryttämisistä |
| illatiivi | verryttämiseen | verryttämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | verryttämisellä | verryttämisillä |
| ablatiivi | verryttämiseltä | verryttämisiltä |
| allatiivi | verryttämiselle | verryttämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | verryttämisenä (verryttämisnä) |
verryttämisinä |
| translatiivi | verryttämiseksi | verryttämisiksi |
| abessiivi | verryttämisettä | verryttämisittä |
| instruktiivi | – | verryttämisin |
| komitatiivi | – | verryttämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | verryttämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
verryttämis- | |