vermutti
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]- yrteillä maustettu väkevä viini
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋermut̪ːi/
- tavutus: ver‧mut‧ti
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vermutti | vermutit |
| genetiivi | vermutin | vermuttien (vermuttein) |
| partitiivi | vermuttia | vermutteja |
| akkusatiivi | vermutti; vermutin |
vermutit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vermutissa | vermuteissa |
| elatiivi | vermutista | vermuteista |
| illatiivi | vermuttiin | vermutteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vermutilla | vermuteilla |
| ablatiivi | vermutilta | vermuteilta |
| allatiivi | vermutille | vermuteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vermuttina | vermutteina |
| translatiivi | vermutiksi | vermuteiksi |
| abessiivi | vermutitta | vermuteitta |
| instruktiivi | – | vermutein |
| komitatiivi | – | vermutteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | vermuti- | |
| vahva vartalo | vermutti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- vermutti Kielitoimiston sanakirjassa