verhoilija
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]verhoilija (12)
- verhoilua ja verhouksia tekevaä henkilö
- Verhoilijoita työskentelee huonekalu- ja ajoneuvoteollisuudessa ja entisöijänä.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋerhoi̯ˌlijɑ/
- tavutus: ver‧hoi‧li‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | verhoilija | verhoilijat |
| genetiivi | verhoilijan | verhoilijoiden verhoilijoitten (verhoilijain) |
| partitiivi | verhoilijaa | verhoilijoita |
| akkusatiivi | verhoilija; verhoilijan |
verhoilijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | verhoilijassa | verhoilijoissa |
| elatiivi | verhoilijasta | verhoilijoista |
| illatiivi | verhoilijaan | verhoilijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | verhoilijalla | verhoilijoilla |
| ablatiivi | verhoilijalta | verhoilijoilta |
| allatiivi | verhoilijalle | verhoilijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | verhoilijana | verhoilijoina |
| translatiivi | verhoilijaksi | verhoilijoiksi |
| abessiivi | verhoilijatta | verhoilijoitta |
| instruktiivi | – | verhoilijoin |
| komitatiivi | – | verhoilijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | verhoilija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. henkilö, joka verhoilee, harjoittaa verhoilua
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- verhoilija Kielitoimiston sanakirjassa