veloittaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
veloittaminen (38)
- teonnimi verbistä veloittaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | veloittaminen | veloittamiset |
| genetiivi | veloittamisen | veloittamisten veloittamisien |
| partitiivi | veloittamista | veloittamisia |
| akkusatiivi | veloittaminen; veloittamisen |
veloittamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | veloittamisessa | veloittamisissa |
| elatiivi | veloittamisesta | veloittamisista |
| illatiivi | veloittamiseen | veloittamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | veloittamisella | veloittamisilla |
| ablatiivi | veloittamiselta | veloittamisilta |
| allatiivi | veloittamiselle | veloittamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | veloittamisena (veloittamisna) |
veloittamisina |
| translatiivi | veloittamiseksi | veloittamisiksi |
| abessiivi | veloittamisetta | veloittamisitta |
| instruktiivi | – | veloittamisin |
| komitatiivi | – | veloittamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | veloittamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
veloittamis- | |