veikkonen

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

veikkonen (38)

  1. sama kuin veikko
    Voi veikkonen, että täällä on tällä viikolla painettu hommia! (blogi)
    Kuulepas, veikkoseni, sinä näytät minusta olevan sukkela poika. (Nikolai Gogol: Reviisori, suom. August Hjelt)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋei̯kːonen/
  • tavutus: veik‧ko‧nen

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi veikkonen veikkoset
genetiivi veikkosen veikkosten
veikkosien
partitiivi veikkosta veikkosia
akkusatiivi veikkonen;
veikkosen
veikkoset
sisäpaikallissijat
inessiivi veikkosessa veikkosissa
elatiivi veikkosesta veikkosista
illatiivi veikkoseen veikkosiin
ulkopaikallissijat
adessiivi veikkosella veikkosilla
ablatiivi veikkoselta veikkosilta
allatiivi veikkoselle veikkosille
muut sijamuodot
essiivi veikkosena
(veikkosna)
veikkosina
translatiivi veikkoseksi veikkosiksi
abessiivi veikkosetta veikkositta
instruktiivi veikkosin
komitatiivi veikkosine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo veikkose-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
veikkos-

Etymologia[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]