veikkailu
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
veikkailu (2)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋei̯kːɑi̯lu/
- tavutus: veik‧kai‧lu
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | veikkailu | veikkailut |
genetiivi | veikkailun | veikkailujen veikkailuiden veikkailuitten |
partitiivi | veikkailua | veikkailuita veikkailuja |
akkusatiivi | veikkailu; veikkailun |
veikkailut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | veikkailussa | veikkailuissa |
elatiivi | veikkailusta | veikkailuista |
illatiivi | veikkailuun | veikkailuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | veikkailulla | veikkailuilla |
ablatiivi | veikkailulta | veikkailuilta |
allatiivi | veikkailulle | veikkailuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | veikkailuna | veikkailuina |
translatiivi | veikkailuksi | veikkailuiksi |
abessiivi | veikkailutta | veikkailuitta |
instruktiivi | – | veikkailuin |
komitatiivi | – | veikkailuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | veikkailu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
1. veikkaileminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- veikkailu Kielitoimiston sanakirjassa