vehje
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
vehje (48-L) (monikko vehkeet)
- (arkikieltä) kapistus, usein tekninen laite, jonka oikea nimi on tuntematon
- (puhek. mon.) miehen sukupuolielimet
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋehjeˣ/
- tavutus: veh‧je
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vehje | vehkeet |
| genetiivi | vehkeen | vehkeiden vehkeitten |
| partitiivi | vehjettä | vehkeitä |
| akkusatiivi | vehje; vehkeen |
vehkeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vehkeessä | vehkeissä |
| elatiivi | vehkeestä | vehkeistä |
| illatiivi | vehkeeseen | vehkeisiin vehkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vehkeellä | vehkeillä |
| ablatiivi | vehkeeltä | vehkeiltä |
| allatiivi | vehkeelle | vehkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vehkeenä | vehkeinä |
| translatiivi | vehkeeksi | vehkeiksi |
| abessiivi | vehkeettä | vehkeittä |
| instruktiivi | – | vehkein |
| komitatiivi | – | vehkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vehkee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vehjet- | |
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- verbit: vehkeillä
Aiheesta muualla[muokkaa]
- vehje Kielitoimiston sanakirjassa