vaviseminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
vaviseminen (38)
- teonnimi verbistä vavista
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vaviseminen | vavisemiset |
| genetiivi | vavisemisen | vavisemisten vavisemisien |
| partitiivi | vavisemista | vavisemisia |
| akkusatiivi | vaviseminen; vavisemisen |
vavisemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vavisemisessa | vavisemisissa |
| elatiivi | vavisemisesta | vavisemisista |
| illatiivi | vavisemiseen | vavisemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vavisemisella | vavisemisilla |
| ablatiivi | vavisemiselta | vavisemisilta |
| allatiivi | vavisemiselle | vavisemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vavisemisena (vavisemisna) |
vavisemisina |
| translatiivi | vavisemiseksi | vavisemisiksi |
| abessiivi | vavisemisetta | vavisemisitta |
| instruktiivi | – | vavisemisin |
| komitatiivi | – | vavisemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vavisemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vavisemis- | |