vastominen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
vastominen (38)
- teonnimi verbistä vastoa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vastominen | vastomiset |
| genetiivi | vastomisen | vastomisten vastomisien |
| partitiivi | vastomista | vastomisia |
| akkusatiivi | vastominen; vastomisen |
vastomiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vastomisessa | vastomisissa |
| elatiivi | vastomisesta | vastomisista |
| illatiivi | vastomiseen | vastomisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vastomisella | vastomisilla |
| ablatiivi | vastomiselta | vastomisilta |
| allatiivi | vastomiselle | vastomisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vastomisena (vastomisna) |
vastomisina |
| translatiivi | vastomiseksi | vastomisiksi |
| abessiivi | vastomisetta | vastomisitta |
| instruktiivi | – | vastomisin |
| komitatiivi | – | vastomisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vastomise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vastomis- | |