varttuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
varttuminen (38)
- teonnimi verbistä varttua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | varttuminen | varttumiset |
| genetiivi | varttumisen | varttumisten varttumisien |
| partitiivi | varttumista | varttumisia |
| akkusatiivi | varttuminen; varttumisen |
varttumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | varttumisessa | varttumisissa |
| elatiivi | varttumisesta | varttumisista |
| illatiivi | varttumiseen | varttumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | varttumisella | varttumisilla |
| ablatiivi | varttumiselta | varttumisilta |
| allatiivi | varttumiselle | varttumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | varttumisena (varttumisna) |
varttumisina |
| translatiivi | varttumiseksi | varttumisiksi |
| abessiivi | varttumisetta | varttumisitta |
| instruktiivi | – | varttumisin |
| komitatiivi | – | varttumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | varttumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
varttumis- | |