varsottaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
varsottaminen (38)
- teonnimi verbistä varsottaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | varsottaminen | varsottamiset |
| genetiivi | varsottamisen | varsottamisten varsottamisien |
| partitiivi | varsottamista | varsottamisia |
| akkusatiivi | varsottaminen; varsottamisen |
varsottamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | varsottamisessa | varsottamisissa |
| elatiivi | varsottamisesta | varsottamisista |
| illatiivi | varsottamiseen | varsottamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | varsottamisella | varsottamisilla |
| ablatiivi | varsottamiselta | varsottamisilta |
| allatiivi | varsottamiselle | varsottamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | varsottamisena (varsottamisna) |
varsottamisina |
| translatiivi | varsottamiseksi | varsottamisiksi |
| abessiivi | varsottamisetta | varsottamisitta |
| instruktiivi | – | varsottamisin |
| komitatiivi | – | varsottamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | varsottamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
varsottamis- | |