varsinainen
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]varsinainen (38) (komparatiivi varsinaisempi, superlatiivi varsinaisin) (taivutus [luo])
- pääasiallinen, tarkoitettu, haluttu
- Halu mennä ja varsinainen meneminen ovat kaksi eri asiaa.
- Lemmenjoki on tunnettu juuri kullankaivustaan. Varsinainen kulta-alue sijaitsee Lemmenjokilaaksossa.
- (vahventavana ilmauksena) todellinen
- Sinähän varsinainen ihmemies olet!
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋɑrsiˌnɑi̯nen/
- tavutus: var‧si‧nai‧nen
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | varsinainen | varsinaiset |
| genetiivi | varsinaisen | varsinaisten varsinaisien |
| partitiivi | varsinaista | varsinaisia |
| akkusatiivi | varsinainen; varsinaisen |
varsinaiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | varsinaisessa | varsinaisissa |
| elatiivi | varsinaisesta | varsinaisista |
| illatiivi | varsinaiseen | varsinaisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | varsinaisella | varsinaisilla |
| ablatiivi | varsinaiselta | varsinaisilta |
| allatiivi | varsinaiselle | varsinaisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | varsinaisena (varsinaisna) |
varsinaisina |
| translatiivi | varsinaiseksi | varsinaisiksi |
| abessiivi | varsinaisetta | varsinaisitta |
| instruktiivi | – | varsinaisin |
| komitatiivi | – | varsinaisine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | varsinaise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
varsinais- | |
Etymologia
[muokkaa]- substantiivi varsi[1] + johdin -(i)nainen
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adverbit: varsinaisesti
Yhdyssanat
[muokkaa]Sanaliitot
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- varsinainen Kielitoimiston sanakirjassa
- varsinainen Suomen etymologisessa sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 338. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.