varovuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
varovuus (40)
- se, että on varova
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋɑroʋuːs/
- tavutus: va‧ro‧vuus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | varovuus | varovuudet |
genetiivi | varovuuden | varovuuksien |
partitiivi | varovuutta | varovuuksia |
akkusatiivi | varovuus; varovuuden |
varovuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | varovuudessa | varovuuksissa |
elatiivi | varovuudesta | varovuuksista |
illatiivi | varovuuteen | varovuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | varovuudella | varovuuksilla |
ablatiivi | varovuudelta | varovuuksilta |
allatiivi | varovuudelle | varovuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | varovuutena | varovuuksina |
translatiivi | varovuudeksi | varovuuksiksi |
abessiivi | varovuudetta | varovuuksitta |
instruktiivi | – | varovuuksin |
komitatiivi | – | varovuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | varovuude- | |
vahva vartalo | varovuute- | |
konsonantti- vartalo |
varovuut- |
Etymologia[muokkaa]
sanan varova vartalosta varov- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on varova
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- varovuus Kielitoimiston sanakirjassa