varoitteleminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]varoitteleminen (38)
- teonnimi verbistä varoitella
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | varoitteleminen | varoittelemiset |
| genetiivi | varoittelemisen | varoittelemisten varoittelemisien |
| partitiivi | varoittelemista | varoittelemisia |
| akkusatiivi | varoitteleminen; varoittelemisen |
varoittelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | varoittelemisessa | varoittelemisissa |
| elatiivi | varoittelemisesta | varoittelemisista |
| illatiivi | varoittelemiseen | varoittelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | varoittelemisella | varoittelemisilla |
| ablatiivi | varoittelemiselta | varoittelemisilta |
| allatiivi | varoittelemiselle | varoittelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | varoittelemisena (varoittelemisna) |
varoittelemisina |
| translatiivi | varoittelemiseksi | varoittelemisiksi |
| abessiivi | varoittelemisetta | varoittelemisitta |
| instruktiivi | – | varoittelemisin |
| komitatiivi | – | varoittelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | varoittelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
varoittelemis- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi varoitella + johdin -minen