varmistuva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
varmistuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä varmistua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | varmistuva | varmistuvat |
| genetiivi | varmistuvan | varmistuvien (varmistuvain) |
| partitiivi | varmistuvaa | varmistuvia |
| akkusatiivi | varmistuva; varmistuvan | varmistuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | varmistuvassa | varmistuvissa |
| elatiivi | varmistuvasta | varmistuvista |
| illatiivi | varmistuvaan | varmistuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | varmistuvalla | varmistuvilla |
| ablatiivi | varmistuvalta | varmistuvilta |
| allatiivi | varmistuvalle | varmistuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | varmistuvana | varmistuvina |
| translatiivi | varmistuvaksi | varmistuviksi |
| abessiivi | varmistuvatta | varmistuvitta |
| instruktiivi | – | varmistuvin |
| komitatiivi | – | varmistuvine |