varmistaja
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]varmistaja (10)
- (yleensä henkilöstä) se, joka varmistaa
- (eräissä liikuntalajeissa, esim. painonnostossa ja kiipeilyssä) henkilö, jonka tehtävä on valvoa suoritusta ja estää mahdollinen onnettomuus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | varmistaja | varmistajat |
| genetiivi | varmistajan | varmistajien (varmistajain) |
| partitiivi | varmistajaa | varmistajia |
| akkusatiivi | varmistaja; varmistajan |
varmistajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | varmistajassa | varmistajissa |
| elatiivi | varmistajasta | varmistajista |
| illatiivi | varmistajaan | varmistajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | varmistajalla | varmistajilla |
| ablatiivi | varmistajalta | varmistajilta |
| allatiivi | varmistajalle | varmistajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | varmistajana | varmistajina |
| translatiivi | varmistajaksi | varmistajiksi |
| abessiivi | varmistajatta | varmistajitta |
| instruktiivi | – | varmistajin |
| komitatiivi | – | varmistajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | varmistaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. yleensä
|