variseminen
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
variseminen (38)
- se, että (jokin) varisee
- Neulasten variseminen on syy heivata joulukuusi ajoissa pihalle.
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | variseminen | varisemiset |
| genetiivi | varisemisen | varisemisten varisemisien |
| partitiivi | varisemista | varisemisia |
| akkusatiivi | variseminen; varisemisen |
varisemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | varisemisessa | varisemisissa |
| elatiivi | varisemisesta | varisemisista |
| illatiivi | varisemiseen | varisemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | varisemisella | varisemisilla |
| ablatiivi | varisemiselta | varisemisilta |
| allatiivi | varisemiselle | varisemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | varisemisena (varisemisna) |
varisemisina |
| translatiivi | varisemiseksi | varisemisiksi |
| abessiivi | varisemisetta | varisemisitta |
| instruktiivi | – | varisemisin |
| komitatiivi | – | varisemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | varisemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
varisemis- | |
Etymologia[muokkaa]
- teonnimi verbistä varista