vapauttaja
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
vapauttaja (10)
- henkilö, joka vapauttaa
Ääntäminen[muokkaa]
- tavutus: va‧pa‧ut‧ta‧ja / va‧paut‧ta‧ja
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vapauttaja | vapauttajat |
| genetiivi | vapauttajan | vapauttajien (vapauttajain) |
| partitiivi | vapauttajaa | vapauttajia |
| akkusatiivi | vapauttaja; vapauttajan |
vapauttajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vapauttajassa | vapauttajissa |
| elatiivi | vapauttajasta | vapauttajista |
| illatiivi | vapauttajaan | vapauttajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vapauttajalla | vapauttajilla |
| ablatiivi | vapauttajalta | vapauttajilta |
| allatiivi | vapauttajalle | vapauttajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vapauttajana | vapauttajina |
| translatiivi | vapauttajaksi | vapauttajiksi |
| abessiivi | vapauttajatta | vapauttajitta |
| instruktiivi | – | vapauttajin |
| komitatiivi | – | vapauttajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vapauttaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. henkilö, joka vapauttaa
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- vapauttaja Kielitoimiston sanakirjassa